Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HOX! Ensimmäinen pelaajien karsinta tapahtuu 29.01.2017!
Erotamme aktiiviset pelaajat epäaktiivisista joten jos haluat jatkaa pelissä, siirry tänne!

Roolipeli

Roolipelaaminen tapahtuu niin, että Nimi-kenttään laitat oman nimimerkkisi ja Kommentti-kentän ensimmäiselle riville hahmosi koko nimen. Sitten vasta kirjoitat itse roolauksen.

Tekeminen ~ "Puhuminen" ~ #Ajatteleminen#

Roolipelaaminen tapahtuu imperfektissä tai preesensissä. Muotoina joko hän tai minä, sen saa itse päättää. Mukavia roolipelaushetkiä! ♥
 




 
Vieraskirja  1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Soft

28.01.2017 14:43
Jonathan Beth

Noukin oluttölkin käteeni, mutten ehtinyt edes koskemaan avaajaan, kun ovikelloni soi.
"Mitä helvettiä", huokaisin aavistuksen yllättyneenä nousten ylös sohvaltani ja laskien tölkin kädestäni pöydälle. Kukaan ei koskaan vaivautunut häiritsemään elämääni, ei ainakaan tulemalla oveni taakse ovikelloa pimputtelemaan. Suuntasin askeleeni valottomassa kämpässäni ovelle, ja avasin sen ärtyneeseen sävyyn huomaten kuitenkin hämmennyksekseni saman naisen tältä päivältä - ase kädessään. Mistä tuo oli saanut osoitteeni, tai ehkä suurempi kysymys oli, miksi hän oli aseen kanssa ovellani. Mieleeni muistui Julio kohtaloineen, mutta karistin ne nopeasti tiehensä keskittäen katseeni toiseen.
"Mitä sä halua?" kysyin silmäillen lyhyttä blondia epäilevästi ja nojauduin sitten oven karmiin, mielessäni ei edes käynyt pyytää toista peremmälle.
//töks

Nimi: Fantomo

26.01.2017 15:45
Alastair Lassez

Mies oli kuullut ääniä takaataan. Hän oli selvästi kuullut askelia, mutta ei ollut välittänyt siitä. Hän kuvitteli askelten kuuluneen jollekin koiralle tai muulle vastaavalle. Ehkä hänen olisi kuulunut katsoa taakseen. Ei hän katsonut. Tuijotti vain mesmeroituneena edessään kohoavaa kaupunkimaisemaa. Sillä hänen oli pakko myöntä, että tuo edessä kohoava maisema oli kaunis. Pienillä kujilla eivät valosaasteet näkyneet, ellei katsonut suoraan ylöspäin. Isomilla kaduilla ei voinut täydellisestä pimeydestä puhua.
Tätä maisemaa ihastellessaan, mies oli vaistonnut todella yhtäkkisen ilmavirran suunnan muutoksen ja hän heilahti hiukan. Miehen silmät avautuivat kokonaan ja hiukan tuijottava ilme oli noussut hetkeksi hänen kasvoilleen. Sitten tuli ääni. Nainen? Pahoitteli.
Hetken ajan mies pysyi tyynenä. Hieman hämmentyneenä, mutta tyynenä. Sitten kädet nousivat suojaksi rinnan ja kaulan eteen. Hänen kasvoilleen nousi pelästynyt ilme ja hänen kehonsa eleet viestivät huomattavaa pelkoa. Naisen (Jasmine) katse suoraan miehen silmiin, sai hänet vielä vaivautuneemmaksi. Alastair astui muutaman askeleen taaksepäin - edelleen pidellen käsiä suojanaan.
Hänen päässään kävi ajatus siitä, että tuo nainen saattaisi hyvinkin olla bexi ja hän meinasi jo laskea kätensä. Toisaalta bexit eivät tainneet pyydellä anteeksi. Ellei. . . Ei, kädet pysyivät kaulan suojana. Miehen mieleen ilmestyi ajatus, että hänen kuuluisi juosta. Ei juossut. Lamaantui paikoilleen.

Nimi: Fantomo

26.01.2017 15:18
Alastair Lassez

Mies oli kuullut ääniä takaataan. Hän oli selvästi kuullut askelia, mutta ei ollut välittänyt siitä. Hän kuvitteli askelten kuuluneen jollekin koiralle tai muulle vastaavalle. Ehkä hänen olisi kuulunut katsoa taakseen. Ei hän katsonut. Tuijotti vain mesmeroituneena edessään kohoavaa kaupunkimaisemaa. Sillä hänen oli pakko myöntä, että tuo edessä kohoava maisema oli kaunis. Pienillä kujilla eivät valosaasteet näkyneet, ellei katsonut suoraan ylöspäin. Isomilla kaduilla ei voinut täydellisestä pimeydestä puhua.
Tätä maisemaa ihastellessaan, mies oli vaistonnut todella yhtäkkisen ilmavirran suunnan muutoksen ja hän heilahti hiukan. Miehen silmät avautuivat kokonaan ja hiukan tuijottava ilme oli noussut hetkeksi hänen kasvoilleen. Sitten tuli ääni. Nainen? Pahoitteli.
Hetken ajan mies pysyi tyynenä. Hieman hämmentyneenä, mutta tyynenä. Sitten kädet nousivat suojaksi rinnan ja kaulan eteen. Hänen kasvoilleen nousi pelästynyt ilme ja hänen kehonsa eleet viestivät huomattavaa pelkoa. Naisen (Jasmine) katse suoraan miehen silmiin, sai hänet vielä vaivautuneemmaksi. Alastair astui muutaman askeleen taaksepäin - edelleen pidellen käsiä suojanaan.
Hänen päässään kävi ajatus siitä, että tuo nainen saattaisi hyvinkin olla bexi ja hän meinasi jo laskea kätensä. Toisaalta bexit eivät tainneet pyydellä anteeksi. Ellei. . . Ei, kädet pysyivät kaulan suojana. Miehen mieleen ilmestyi ajatus, että hänen kuuluisi juosta. Ei juossut. Lamaantui paikoilleen.

Nimi: Josette

24.01.2017 11:56
Jasmine Clark

Jos joku nyt erehtyi luulemaan, että viihdyin syrjäkujilla ja tykkäsin hengailla hämäräperäisten huumediilerien ja murhaajien kanssa, niin ei en viihdy. Agatha, joka oli kasvattanut minut ja aina ollut paikalla auttamassa tarvittaessa, ei vain suostunut muuttamaan pois syrjäkadulta. Hän oli kuulemma liian vanha, tuhahdin ajatukselle. Olisin mielelläni ottanut vanhuksen asumaan luokseni mutten voinut raahata häntä vasten hänen tahtoaan. Vedin mustan hupparini hupun päähäni ja tunkien käteni syvälle hupparin taskuihin. Olallani roikkui nahkainen laukku, jossa oli jo ajan tuomaa kuluneisuutta, mutta se oli suosikkini joten yleensä myös raahasin kapistusta joka paikkaan. Kääntyessäni seuraavasta risteyksestä oikealle, kävelin melkein vastaan tulevan miehen ylitse(?)(Alastair?) Ehdin viime tingassa väistää hypähtämällä taakse päin.
”Anteeksi, olin ajatuksissani enkä huomannut sinua”, sanoin pahoittelevaan sävyyn, nostaen katseeni miehen silmiin.

Nimi: Fantomo

23.01.2017 19:46
Alastair Lassez

Miehen silmistä heijastui valo, hänen tuijottaessaan edessä aukevan kaupan ikkunasta sisään. Tuulen takia miehellä oli todella rauhaton olo. Loppumaton ja raju ilman värähtely sai miehen varuilleen. Huolimatta siitä, että joka päivä hän kohtasi tuulta, ei hän voinut olla muuta kuin varuillaan tuulessa. Tien valtavat varjot saivat miehen pelkäämään huomattavan pajon. Hän kyllä näki kadun toiseen päähän asti ja kääntyessään hän näki aika pitkälle, mutta ei hän pitänyt varjoista. Varjoissa pesivät pahat eliöt. Lisääntyvät varjoissa kuin pahaiset rakit. Kylmät väreet kulkevat pitkin hänen selkäänsä ja hän nousee varpailleen katsoessaan ympärilleen.
Viereisen rivitalon katolla pesivät linnut pitivät pientä ääntä ja lehahtivat lentoon. Mies seurasi niitä katseellan niin kauan kunnes ne katosivat läheisen kerrostalon taakse. Yksi lintu teki viellä pienen kierroksen ja palasi miehen näköpiiriin hetkeksi. Sitten ne olivat poissa. Tuuli humisi miehen korvissa. Kaduilla lentelevien roskien kahina erottui helposti kaikesta taustametelistä. Mies ei pitänyt tästä. Kun kaiken kuuli monta kertaa kovempana kuin se oikeasti oli, kaikki oli niin paljon pelottavampaa. Ehkä voisi ajatella, että se on helpottavaa. Kuulee mitä ympärillä tapahtuu. On valppaampi. Mutta ei se niin ole. Se on pelottavaa.

Nimi: Josette

21.01.2017 21:00
Katherine Haze

Pyyhin verisiä käsiäni Verdan ojentamaan valkoiseen pyyhkeeseen. Nerissa-niminen defi oli kuollut kuulustelun aikana, mutta olin saanut joitakin tietoja sitä ennen tytöstä irti. Verdan rakkikoirat eli pari mustiin pukeutunutta vartijamiestä raahasi defin ruumista ulos huoneesta samalla, kun minä kerroin tietoni edessäni seisovalle Verdalle.
”Kiitos, Katherine. Voit palata kaupungille muiden mukana”, Verda sanoi hymyillen ja käveli korkokengät kopisten sinne mistä oli tullutkin. Tuhahdin naisen perään ja heitin punaiseksi värjäytyneen pyyhkeen roskakoriin. Suunnistin takaisin aulaan, jossa pieni porukka bexejä odottelikin jo minua – mukaan lukien Tristan. En suonut mieheen kuin pikaisen katseen, mutta ehdin hänen tuijottavan käsiäni, joista en ollut saanut kaikkea verta pois. Sen enempää ihmettelemättä lähdimme koko joukko ulos rakennuksesta, kohti kaupunkia.

#Voi helvetti!# ehdin ajatella ennenkö takanani räjähti. Bussiasemasta oli jäänyt jäljelle vain pari säälittävää rautatolppaa eikä tulta hallitseva defi tuntunut välittävän ollenkaan siviileistä, jotka juoksivat huutaen pois paikalta. Latasin käsiaseeni suuren jäteastian takana ja laskin mielessäni kolmeen ennenkö ryntäsin esiin piilopaikastani, avaten tulen defiä kohti. Defi yritti väistellä kaikkia lähettämiäni luoteja, mutta pystyin näkemään parin luodin uppoavan olennon ihoon, joka sai sen perääntymään ja pakenemaan paikalta. Pari bexiä makasi maassa elottomina, mutta kumpikaan heistä ei ollut Tristan, huomasin ajattelevani samalla kun pyrähdin juoksuun defin perään. Viisi bexiä oli poistunut Anoxisesta, mutta enää defin perässä oli kolme. Minä, Tristan ja mustahiuksinen pitkä mies. Hajaannuimme seuraavasta risteyksestä, jotta löytäisimme defin nopeammin. Huomasin hahmon vilahtavan erään kerrostalon rappuun ja juoksin hahmon perään rappukäytävään, ollen yhden kerroksen jäljessä hahmosta. Päästyäni kolmanteen kerrokseen(?) näin oven sulkeutuvan. Hidastin juoksuni kävelyksi ja soitin ovikelloa, jonka ovessa luki Beth.

Nimi: soft

19.01.2017 20:38
Jonathan Beth

Jätin kissan rauhaan ja jatkoin matkaani pitkin kulunutta laattapolkua, joka johti tiensä punatiilirakennusten luokse. Pienehköt ikkunat täplittivät symmetrisesti riviin pinottujen talojen seiniä ja huokaisin, näky oli tylsä, väritön ja joksenkin masentava. Kaivoin taskujani kävellessäni oman kotini rapuille, työnsin avaimen lukkoon ja käänsin sitä. Ovi pimeään, sotkuiseen kotiini aukesi narahtaen kevyesti, ja syvä huokaisu pääsi jälleen huuliltani. Astuin sisälle viitsimättä sytyttää valoja tai riisua kenkiäni, suuntasin vain keittiöön vilkaisemattakaan tiskejä, joiden kasa oli alkanut levitä tiskialtaasta tasoille jotka sen vieressä sijaitsivat. Avasin jääkaapin oven ja nappasin muutaman oluen mukaani suunnaten tällä kertaa jalkojeni kulkuradan olohuoneen sohvalle. Nostin jalkani pöydälle ja nojasin pääni vanhan, punaisen nahkasohvan selkänojaan. Kuuntelin hiljaisuutta, katselin pimeyttä. En odottanut ketään seurakseni, enkä edes halunnut ketään seurakseni.

Nimi: Josette

16.01.2017 21:53
Jasmine Clark

Hymyillen ojensin pienen nahkapussukan vanhalle naiselle, joka otti sen vastaan silmät ilonkyynelistä täynnä. Agatha otti minut lämpimään halaukseensa ja kuiskasi korvaani sanoja vieraalla kielellä: gracias mi amor. Tiesin kuitenkin sanojen tarkoituksen, olihan Agatha opettanut minulle espanjaa ollessani pienempi. Olimme syrjäisellä sivukujalla, jossa Agatha nykyään majaili. Olin tarjonnut hänelle asuinpaikkaa luonani pienessä asunnossani, mutta vanhus oli sanonut jäävänsä mieluummin kadulle.
"En minä enää opi asumaan talossa", Agatha oli sanonut minun muuttaessa pieneen talooni. Tietenkin aluksi se oli ollut todella ihmeellistä, mutta olin hyväksnyt vanhan naisen päätöksen ja nykyään kunnioitin sitä. Tietenkin autoin ottoäitiäni aina kuin vain oli mahdollista, pääosin rahallisesti. Rotta juoksi kadun vierustaa pitkin, kadoten sitten viemärin ihmeelliseen labyrinttiin. Hyvästelin Agathan ja lähdin kädet mustan hupparini taskuissa kävelemään eteen päin syrjäkujilla. Alkoi olla jo ilta, mutta ei pimeys minua pelottanut. Enemmänkin pimeydessä vaanivat vaarat.

Nimi: Fantomo

16.01.2017 18:46
Alastair Lassez

Miehen katse harhaili seinällä olevassa kellossa muutaman minuutin välein. Ei kellonaika niinkään miestä kiinnostanut, mutta ajan kulun seuraamisesta hän piti kovasti. Olohuoneessa on kaksi kelloa, samoin keittiössä, makuuhuoneessa on kolme. Muissa huoneissa on vähintään yksi kello. Näistä kelloista hän aina katsoo ajan kulua ja ihmettelee elämää. Vaikka Alastairin miesystäväkin oli useasti kummastellut miehen suurta kiinnostusta kelloja kohtaan, ei se tätä kuitenkaan paljoa enää haitannut. 'Hyvä vaan, että sulla on jotain ajanvietettä, etkä vaan pyöri kaupungilla säikähtelemässä jokaista ääntä', niin miesystävä oli sanonut yhtenä iltana.
Huokaus pääsi hänen suustaan, kun hän nousi seisomaan ja hän vilkaisi uudestaan kelloaan. Mies tunsi kumppaninsa liikkeet vieressään. Miesystävän kasvoilta heijastui huolestuneisuus, kun tämä katsoi Alastairia. Aina hän oli huolissaan Alastairin takia. Oli aina huolissaan, että Alastairille tapahtuisi jotain hänen – miten se nyt sanottaisiin - erilaisuutensa takia. Ei Alastairille ikinä mitään käynyt, pelokkuudesta oli siis hiukan hyötyä, mutta mistä sitä ikinä voi tietää mitä tapahtuu. Tällainen pikku suhde heille oli syntynyt. Alastair oli kuin pelokas lapsi, ja miesystävä oli kuin rakastava isä, joka piti poikaansa turvassa pahuudelta.
Mies lähti ulos. Katsoi vielä peräänsä, mutta kohotti sitten kasvonsa kohti edessä aukeavaa maisemaa. Ei tätä paikkaa kauniiksi raaskinut sanoa, mutta kyllä hän tästä kaupungista piti. Vaarallista, totta, mutta minkä sille voi. Mies nosti kasvoilleen virneen, virnuili yksikseen ja katosi kujille, joille aurinko ei juuri ikinä paista. Kuullessaan ääniä takaataan hän pelästyi kovasti, mutta näki takanaan vain kolme rottaa. Yhdessä vaiheessa mies meinasi kääntyä peloissaan pois, mutta kaikki hänen ajatuksensa siitä, kuinka kujat vilisisivät murhaajia, osoittautuivat epätosiksi.

Nimi: Josette

14.01.2017 00:51
Katherine Haze

Istuttuani olohuoneessa puolisen tuntia ja tuijotellen seinän kokoisesta ikkunasta ulos, oli minun luovutettava ja lähdettävä töihin. Verda ei antanut anteeksi myöhästelyä. Nappasin mustan nahkalaukun mukaani eteisen pieneltä puiselta pöydältä ja katosin ulko-ovesta. Kadulle päästyäni pidensin askeleitani ja otin suunnaksi Anoxis'sen. Matkaan meni noin vartti kävellen ja kohta seisoinkin rakennuksen suurten pääovien edessä. Kaksi vartijaa tervehtivät minua hymähtäen, mutta minä en kiinnittänyt heihin mitään huomiota. Painoin käteni tunnistusmekanismiin, joka näytti hetken päästä vihreää ja suuret rautaiset ovet avautuivat, päästäen minut sisälle. Heti ovien takaa avautui näkymä aulaan, jossa norkoili pari bexiä mustissa vaatteissaan ja vitsaillen jotakin kuluneita defivitsejä. Pyöräytin silmiäni ja suunnistin pukuhuoneeseen, jossa vaihdoin nopeasti mustiin nahkavaatteisiini sekä nappasin asereppuni, jossa oli kaikki tarpeellinen. Laitoin hiukseni korkealle poninhännälle ja palasin aulaan suoraan vastaanottotiskille. Vastaanottovirkailija nimeltä Amber näytti tällä kertaa olevan työvuorossa, ainakin nimikyltistä päätellen. Nojasin pöytään ja annoin jäisen katseeni porautua keski-ikäisen naisen silmiin.
"Mulle taisi olla tehtävää", sanoin naiselle joka nyökkäsi nopeasti ja ojensi minulle yhden paperin. Napattuani paperin kävelin pari askelta kauemmas tiskistä ja luin paperin nopeasti. Se oli suoraan Verdalta. Ja hän halusi minun nyhtävän tietoja defiltä - eli toisinsanoen kiduttavan häntä ensin ja sitten tappavan. Kirosin mielessäni koko paikkaa, mutta suunnistin hisseille ja hissiin päästyäni laskeuduin kellarikerrokseen, jossa kaikki se pimeä toiminta tapahtui. Saavuin kidutussiipeen ja pysähdyin huoneen 23 kohdalle, jonka edessä seisoi kaksi miestä ja yksi nainen. Naisen tunnistin samantien kuuluisaksi Verdaksi, jonka olin nähnyt ennenkin. Taisin kuulua hänen suosikkeihinsa, ajattelin katkerana. Nainen kääntyi hymyillen minun puoleeni.
"Hyvää iltaa, Katherine Haze. Tämä tapaus pitäisi saada puhumaan ja ajattelin sinun olevan oikea henkilö hommaan. Tiedät kyllä miten homma toimii, vai mitä?" Verda sanoi hymyillen kierosti ja hänen katseensa tuntui porautuvan sisimpääni asti. En pitänyt hänestä tippaakaan, mutta silti olin sidottuna häneen. Epäreilua, vai mitä?
"Hänen nimensä on Nerissa Oceane ja saimme hänet kiinni aikaisemmin tänään. Mies hänen seurassaan katosi, mutta miehemme etsivät häntä tälläkin hetkellä", Verda sanoi ja käänsin katseensa huoneessa 23 kyhjöttävään nuoreen tyttöön. Arvioin hänet nopeasti alaikäiseksi, ehkä juuri ja juuri 17-vuotiaaksi tai 18-vuotiaaksi, mikä ei auttanut tehtävää yhtään. Oli aina sääli tappaa nuoria, omanikäisiä defejä. #Mutta hän on silti defi# sanoin ja tunsin adrenaliinin virtaavan kehooni. Metsästäjänvaistoni käski minua repimään tuolta viattomalta tytöltä raajat irti. Nyökkäsin Verdalle, joka väistyi ovelta päästäen minut sisään. Nerissaksi kutsuttu tyttö istui metallisella tuolilla keskellä huonetta. Hänen kätensä oli sidottu tuolin taakse ja köysi oli hiertänyt hänen ihonsa rikki.
"Okei, me voidaan tehdä tää vaikean ja helpon kautta. Mä suosittelen jälkimmäistä", sanoin tytölle, joka kohotti katseensa minuun. Hän pelkäsi, se oli selvää. Kyyneleet olivat kostuttaneet hänen poskensa kokonaan ja hän selvästi pelkäsi minua. Nerissa alkoi riuhtomaan käsiään irti tuloksetta. Aloin kiertämään kehää hänen ympärillään.
"Noniin, aloitetaanpas. Missä defien päämaja on?"

Nimi: Fantomo

09.01.2017 20:34
Alastair Lassez

Miehen silmistä kuvastui lannistuneisuus tämän tuijottaessa yksinäistä katukissaa kapealla sivukujalla. Sivukujan roskien täyttämä asvaltti halkeili ja halkeamista kasvoi rikkaruohoja. Lasittuneista silmistä kuvastuvan mustan kissan silmät loistivat varjoissa. Miehen katse tarkentui hetkeksi ja mies kävi katseellaan läpi jokaisen yksityiskohdan. Alastair Lassez - ylhäiseltä kuulostava nimi. Oikeasti mies oli köyhä. Ei maailman köyhin ihminen - ei tietenkään -, mutta lisärahasta olisi hyötyä. Ei sillä, etteikö mies selviäisi nykyisillä tuloillaan. Kyllä hänellä rahaa riittäisi itsensä ja puolisonsa elättämiseksi eikä ruuankaan hankkiminen mikään ongelma ollut. Kissan kaataessa joukon peltipurkkeja, mies hätkähti ajatuksistaan - kuitenkin jo pian tämä vaipui takaisin ajatuksiinsa.
Alastair työskenteli erään tehtaan toimistossa. Järjesteli papereita ja hoiti maksuja. Hänen puolisonsa toimi metallialalla. Kumpikaan ei pitänyt työstään, mutta mitäpä tälle mahtoi. Elämä oli mitä oli. Ei sille mitään voinut tehdä, että joutui joka aamu raahaamaan itsensä paikkaan, jossa vähiten haluaisi olla. Toisaalta toimistossa oli todella hyvä ilmastointi ja lämpötila oli parempi kuin miehen asunnossa ikinä voisi olla. Jotain positiivista siis. Olisi ollut nähkääs valehtelua sanoa, ettei mies ollut positiivinen. Vaikka defiydestä oli ollut hiukan haittaa, eivät kyvyt - jotka erottivat hänet tavallisista ihmisistä - enää häntä häirinneet.
Mies piti talvesta. Niin hän ajatteli astellessaan kohti asuntoaan, ympäristöään varuillaan tarkkailen. Hän rakasti talvi-ilmaa, ehkä se ei ollut yhtä raikas kuin olisi ollut monta sataa vuotta sitten, mutta ei siitä enää parempaakaan voinut saada. Asunnon kohotessa miehen edessä, tämän ajatukset harhailivat elämässä. Ei hän ajatellut minne käveli, ei hän ajatellut teitä, käveli vain. Välillä kohotti katseensa taivaalle tai vilkaisi taakseen, siinä se. Ei hän uskonut, että jotain tapahtuisi - olihan hän kyseisen tien kulkenut ennenkin.
Talon oven maali oli halkeillut. Kahva oli viileä ja ovi päästi narahduksen sen auetessa. Mies astui sisälle ja tunsi puolisonsa hymyn yllään. Ei hänellä ollut mitään huolia.

Nimi: Jarod Reist

03.01.2017 18:07
Näin silmäkulmasta miten nainen katsoi tänne päin ja kääntäessäni katseeni tuota kohti, huomasin heti, mikä oli kiinnittänyt neidin huomion.
"Mitäs siinä tuijotat? Täällä ei ole mitään sinulle kuuluvaa" töykeä äänensävyni varmasti viesti, että naisen oli paras pysyä kaukana tästä pussista. Nostin vapaalla kädellä märän hupparin olalleni, toisella pidin tiukasti kiinni rahapussista. Jos toinen yrittäisi anella minulta rahaa, minä vain naurahtaisin. Jokainen pärjätköön omillaan.

Nimi: Ullakolla

03.01.2017 17:36
Roxanne Powell

Sain viimein käteeni altaan pohjalle pudonneen koruni. Huokaisin helpotuksesta ja suljin korvani ärsyttävän muukalaisen irvailulta, sillä aloin olla jo liian nälkäinen piikittelyyn. Tarkkailin märkää riipusta tovin ja ripustin sen sitten paikalleen kaulaani. Toivottavasti vesi ei ollut tehnyt sille vahinkoa. Katsahdin hupparinsa riisuneen miehen suuntaan ja näin tämän pitävän kädessään valkeaa pussia. Mitähän se sisälsi? Ja ennen kaikkea, oliko sisältö arvokas? Voi kuinka mieleni olisikaan tehnyt muuttua näkymättömäksi, törkätä mies taas veteen ja ryöstää hänet. Varmaan tuon omaisuudella olisi saanut ostettua itselleen ainakin illallisen.

Nimi: soft

03.01.2017 00:12
Raphael Stonson

Hymyilin toisen iloiselle reaktiolle. Tiesin varsin hyvin ne märmättävät keski-ikäiset pukumiehet, jotka valittivat milloin kahvin laadusta, palvelun hitaudesta tai muuten vain tarjoilijan olemuksesta, iltavuorot tosiaan olivat mukavempia. Nova vastasi kysymykseeni myöntävästi, joka sai minut hymyilemään entistä leveämmin. Kävin vaihtoehtoja lävitse päässäni. Ei ainakaan kahville, leffat eivät tainnet juuri nyt pyöriä ja pelkkä tepastelu pitkin puistoa oli tylsää.
"Entä jos pyöritään ostarille ja jos ei rahat meijän pienen kahvilapalkan kanssa riitä ni sit vaa ikkunashoppaillaan", ehdotin kevyen huvittuneisuuden kera odottaen Novan hyväksyntää, tai parempaa ehdotusta. Ostoskeskus ei ollut kovinkaan kaukana puistosta, jossa nyt seisoimme, kummatkin kun kuuluivat keskustaksi kutsutulle alueelle.

Nimi: planeetta

31.12.2016 18:55
Nova Owens

"Jes, ei tarvii olla yksin siellä." vastasin aidosti iloisena. "Mulla alkaa aina mennä hermo kaikkiin aamuvittuileviin ihmisiin, jotka ei muka pärjää ilman kahviaan ja ähh - en vaan kestä." virnistin anteeksipyytävästi, kun en keksinyt sanoja.
Olin iloinen myös Raphin kysymyksestä: todellisuudessa ei tenttiin lukemisesta tulisi mitään ja voisin ihan hyvin viettää aikani tytön kanssa, sillä en kotonakaan tekisi muuta kuin lahnaisi katsellen televisiota tai räpläten kännykkääni.
"Ei, ei oo mitään ihmeellistä." kerroin rauhallisesti. "Pelkkä tylsä ilta yksikseen. Mitä haluaisit tehdä?" Kiitin onneani, että ehdin kysymään kysymyksen ensin. Olin surkea keksimään mitään tekemistä ja menisin ihan mielelläni mukaan mihin vain, mitä Raph ehdottaisi.

//tuli aika lyhkänen :D:

Nimi: Ashley Polaris

31.12.2016 13:43
Huomasin Z:tan jääneen jälkeen minusta. Ärähdin ääneen ja palasin ihmismassan keskelle. Työnsin pojan lähimmälle kujalle. Muutuin näkyväksi ja katsoin poikaa pahoittelevasti.
"Anteeksi", mutisin hiljaa.
"Minun ei ollut tarkoitus saattaa sinua mihinkään vaaraan. Toimintani oli typerää, myönnän sen", sanahdin tälle.
En kehdannut katsoa poikaa edes silmiin. Olin tehnyt typerästi.
"Mutta pakko sanoa, että hetken ajan tunsin itseni normaaliksi", huokaisin ja otin muutaman loittonevat askeleen pojasta.
Nojasin kujan toiseen seinään ja huokaisin jotakin.
"Mutta ehkä minun vain pitää kohdata se totuus, etten tule koskaan olemaan noeärmaali."

Nimi: Soft

31.12.2016 00:26
Raphael Stoneson

Toisen hyväntuulinen hymy sai minutkin tuntemaan oloni jo paljon keveämmäki ja stressittömämmäksi, kun hetkeä aikaisemmin. Naurahdin kevyesti toisen toteamukselle siitä, että hänen elämänsä tuntui pyörivän kolmeen pisteen ympärillä.
"Joo oon mä vielä huomisaamun ja sit tulee muutaman päivän tauko", hymähdin vastaten Novan kysymykseen. Tungin sitten piirrustuksen kynineen laukkuuni, ehkä voisin viettää aikani toisen kanssa, mikäli se vain naisen aikatauluun sopi.
"Onko sulla nyt jotain suurempaa menoa, huomaan että olen tainnut viettää vähän liikaa aikaa yksinäni", virnistin sitten huumoristiseen sävyyn kysyen kuitenkin kysymykseni tosissaan.




Nimi: planeetta

29.12.2016 18:47
Nova Owens

Kallistin päätäni hieman vasemmalle kuunnellessani Raphia. 19-vuotiaalla oli kauniin eloisa hymy. Ohimennen vilkaisin myös piirrosta, mutta en ehtinyt hahmottamaan, mitä se esitti. En halunnut tietenkään myöskään tungetella.
En voinut olla naurahtamatta kun Raph sanoi, että töissä oli ollut kiireistä; minusta tuntui, että kahvilassa oli aina kiireistä. Se ei ollut tosin mikään ihme, olihan kahvila ihan keskustassa ja monet hakivat sieltä aamukahvia tai tulivat lounaalle töistä.
Virnistin hyväntuulisesti kysymykselle tanssista. Mikä yllätys, että olin ollut jälleen studiolla.
"Sielläpä siellä." vastasin hymyillen. "Musta alkaa tuntua, että elämäni pyörii yksinomaan kodin, kahvilan ja tanssisalin välillä. Tosin viime aikoina oon ehtinyt ottamaan aika vähän työvuoroja ja kuumottelin jo heitetäänkö mut pois. Onneks ehdin sentään huomiseks ottamaan aamuvuoron. Ootko sillon töissä?" kysyin tarkistaessani samalla kännykkääni saaman viestin, joka ei ollutkaan mitään tärkeää, vain Clara ryhmäkeskustelussamme hänen ja Ellenin kanssa. Kohotin katseeni ja kohtasin kysyvästi Raphin silmät.

Nimi: Soft

29.12.2016 01:29
Raphael Stonson

Olin täysin vaipunut piirrustukseni luonnosteluun, enkä alkuun huomannut työkaverini tuloa. Vasta kun nainen moikkasi minulle kysäisten, olinko ollut töissä, nostin katseeni Novaan, vastaten toisen hymyyn omallani iloiseen sävyyn.
"Moi, ja joo olin mä. Taas vähän kiiresempi päivä ni tulin tänne", vastasin hymähtäen ja nousin ylös penkiltäni jättäen piirroksen hetkeksi rauhaan.
"Mutta entäs sä? Tanssimassa?" kysäisin toiselta vuorostani katsahtaen kassia Novan olalla.

Nimi: planeetta

28.12.2016 16:40
Nova Owens

Tietysti molemmat parhaista kavereistani olivat tänään kiireisiä, Clara oli jossain poikaystävänsä kanssa ja Ellen elokuvissa siskonsa kanssa. Ehkä minun pitäisi vain mennä kotiin lukemaan tenttiin tai muuten vain hengailemaan. Käännyin kadunkulmasta kävelläkseni puiston poikki. Balettikassi keikkui huolettomasti olallani. Voisin ehkä käydä kaupassa ja ostaa jotain ruokaa illaksi, sillä yksiöni jääkaappi alkoi olla tyhjillään. Oikeastaan olin tehnyt ennen tanssistudiolle lähtemistä jonkinlaisen ostoslistan, mutta olin myös tainnut unohtaa sen keittiön pöydälle, koska äiti oli lähdön hetkellä soittanut ja kysynyt, tulisinko lounaalle viikonloppuna. Olin kierrellyt ja kaarrellut kysymystä, koska lauantaille oli sopinut jo muuta ja sunnuntaina en uskonut olevani välttämättä ideaalisessa kunnossa perhelounaalle.
Puistossa ei ollut juuri ketään, vastaani juoksi vain yksi lenkkeilijä. Aukion toisella puolella huomasin kuitenkin tutut kasvot, työkaverini Raphaelin, joka istui ilmeisesti piirtämässä. Päätin käydä moikkaamassa, vaikka en ollut varma olisinko vain häiriöksi. Tallustin rauhallisesti penkille, jolla Raph istui ja hymyilin ystävällisesti.
"Moi Raph!" tervehdin hyväntuulisesti. "Olitko töissä tänään?"

Nimi: Jarod Reist

27.12.2016 17:56
Niin kuin yleensä, tämäkään henkilö ei sietänyt seuraani. Siksi vain naurahdin omahyväisesti, kun vetinen neiti käski minun häipyä helvettiin.
"Voi kuule, minähän olen jo helvetissä" tuhahdin ja nousin ylös. Ääneni ei ollut ihan niin selvä kuin yleensä runsaan alkoholin maistelun jälkeen. Kuulin naisen parahtavan jotain omaansa ja pian palasi kopeloimaan käsillään altaan pohjaa. Päätin pitää hauskaa, ansaitsin sen, olihan minulla ollut aika raskas päivä.
"Eikö vesileikit riitäkkään tältä päivää?" naurahdin ja otin hupparin pois päältäni, se kun oli ikävästi kastunut. Otin pienen valkoisen pussin taskustani ja katsoin sisälle. Rahat olivat onneksi pysyneet kuivina.

Nimi: Ullakolla

27.12.2016 16:46
Roxanne Powell

Olin niin keskittynyt märän ja limaisen farkkutakkini surkutteluun, etten alkuun tajunnut ollenkaan, mitä mies oli sanonut. Vähitellen kuitenkin aivoni pääsivät kiinni muukalaisen sanoihin ja kohdistin leimuavan katseeni häneen. Ainakin toivoin, että se leimuaisi. Mies tuijotti minua mielestäni aivan liian epäsoveliaasti, mikä sai minut tuntemaan itseni hyvin tietoiseksi märistä, iholle painautuneista vaatteistani.
"Niin mieluista kuin viihdyttämisesi olisikin, näkisin sinut vielä mieluummin painumassa helvettiin täältä", sihahdin miehelle ja virnistin vielä päätteeksi niin muka-herttaisesti kuin osasin. Ripustin farkkutakkini olalle ja tulin samalla hipaisseeksi kaulaani.
"Voi ei", henkäisin ja kopeloin rintakehääni, jolla tavallisesti lepäsi sievä, hopeinen, yksinkertainen sydänriipus. Nyt se ei ollut siinä. Ryntäsin jälleen suihkulähteen reunalle ja aloin kopeloida pohjaa hädissäni. Pakkohan se oli ollut pudota altaaseen, sillä muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.

Nimi: Soft

27.12.2016 14:40
Raphael Stoneson

Viipersin pinssien koristaman laukkuni kanssa kohti puistoa. Toivoin ettei siellä olisi kiljuvia kakaroita häiritsemässä jo valmiiksi uuvuttavaa päivääni, ja saisin rauhassa nollata ajatukseni paperille. Siitä oli muutama viikko, kun viimeksi kiireiltäni olin ehtinyt piirtelemään muuta kuin nopeita luonnoksia. Huitaisin ruskeat hiukseni pois edestäni ja hidastin vauhtia. Puistossa ei onnekseni ollut juuri ketään, ja niinpä etsin lähimmän penkin ja kaivoin lehtiön kynineen ulos laukustani.

Nimi: Soft

27.12.2016 14:29
Jonathan Beth

Vanhan tehtaan valtavat piiput pilkottivat jo käyttämättömän näköisenä pienempien kerrostalojen takaa. Ohitseni kulki muutama äitimäinen hahmo vilkaisten suuntaani paheksuvasti, johtuen varmaankin lävistyksistäni ja muutenkin välinpitämättömästä olemuksestani. En välittänyt.

Tehtaan rautaverkkoiset portit repsottivat puolilleen auki, ja rehevöitynyt rautapalkki kasojen täplittämä piha avautui autiona eteeni. Musta kissa valkoisine laikkuineen kipitti ruohojen seasta puskemaan jalkaani. Olin nimennyt katin JarJariksi sen ylisuurien korvien tähden.

Nimi: Jarod Reist

27.12.2016 11:54
Katsoin sivusta miten naisen olo muuttui yhä vain kurjemmaksi, mikä sai minut virnistelemään lisää. Se että toinen alkoi riisumaan märkiä vaatteita, vain pahensi virnettäni ja tyydytti hieman sairasta huumorintajuani.
"Ai että, minulleko alat siinä strippaamaan. Voi kuinka huomaavasta" hymähdin huvittuneena ja mielelläni katsoin naista, jonka märät vaatteet olivat liimautuneet ihoon kiinni(?)

Nimi: planeetta

26.12.2016 16:59
Nova Owens
Tuijotin peilikuvaani ja suoristin ryhtiäni. Nousin varpaideni varaan ja ojensin vasenta jalkaa hitaasti taaksepäin, pitäen selän suorana. Tanssistudio oli minua lukuun ottamatta tyhjillään ja sain täydellisen rauhan treenata hieman.
Ponnistin vauhtiin nurkasta ja keskellä lattiaa ponnistin parhaani mukaan grand jeteehen, suureen hyppyyn. Venytin itseni äärimmilleni, mutta en keskittynyt alastuloon tarpeeksi ja olin vähällä kadottaa tasapainon kokonaan. Korjasin virheeni mahdollisimman nopeasti, mutta tanssiminen tuntui tänään vaikeammalta kuin yleensä. En ollut todellakaan parhaimmillani, mutta edellisyön unetkin olivat jääneet lyhyenpuoleisiksi. Kyllästyneenä lopetin hypyt ja siirryin loppuvenyttelyihin. Pukuhuoneessa riisuin kärkitossut pois ja hieroin jäykkiä varpaitani.
Astuin New Yorkin talvi-ilmaan studion ovesta. Tänään ei ollut luentoja yliopistolla eikä edes työvuoroa. Olin käytännössä vapaa tekemään mitä vaan, mutta ei ollut sellainen olo. Oikeastaan tunsin itseni aika toimettomaksi. Kaksi bexiä käveli ohitseni, mutta eivät kiinnittäneet minuun mitään huomiota, vaikka näytinkin orvolta seistessäni kassi olalta roikkuen kadulla. Huokasin hiljaa ja lähdin tallustamaan kotia kohti, selaillen samalla puhelintani, ehkä Ellen tai Clara haluaisi nähdä.

Nimi: Ullakolla

26.12.2016 13:36
Roxanne Powell

Räpiköin itseni ylös vesialtaasta ja sylkäisin likaista vettä suustani. Kamala maku. Katsoin itseäni vain todetakseni, että oranssi t-paitani, farkkutakkini ja hiukseni olivat litimärät. Lisäksi se mies istuskeli edelleen altaan reunalla ilmeisen omahyväisenä. Kaiken kurjuuden kruunasi vatsani murina, joka äkeästi muistutti minua siitä, etten ollut syönyt mitään vuorokauteen. Ähkäisin ärtymyksestä ja turhautuneisuudesta, nousin seisomaan ja aloin riisua märkää farkkutakkia yltäni.

Nimi: Josette

26.12.2016 12:36
Katherine Haze

Koko matkan kotiini ajatukseni myllersivät päivän tapahtumissa. Miten niin normaalin oloinen päivä oli heittänyt volttia. Ensin välikohtaus Tristanin kanssa ja sitte sen mysteerimiehen. Pysähdyin liikennevaloihin omissa ajatuksissani ja katselin autojen huristavan ohitse. Olinko oikeasti niin äkkipikainen ja kärsimätön, että huutelin jokaiselle vastaantulevalle? Katselin vierellämme seisovia ihmisiä, jotka odottelivat valon vaihtumista vihreäksi. Kyllä, voisin huomautella jokaiselle jostakin. Willow käytti liikaa puhelinta, eräs nainen voisi lopettaa kärsimättön huokailun ja tuo yksi mies voisi painua suoraan helvettiin ulkonäkönsä puolesta joka muistutti enemmän puliukkoa kuin ihmistä, ajattelin nyrpistellen nokkaani. Valon vaihtuessa ylitimme kadun Willowin kanssa ja sitten seisoimmekin rakennuksemme oven kohdalla. Menimme hissillä ylimpään kerrokseen ja sieltä kattohuoneistoomme. Willow katosi sanomatta sanaakaan omaan huoneeseensa ja minä huokasin. En ymmärtänyt, miksi sisarestani oli tullut niin vaitonainen ja kylmä minua kohtaan. Minähän tein kaiken mahdollisen hänen vuokseen, ryhtynyt jopa bexiksi.
"Mä lähden kohta töihin, käyttäydy ihmisiksi!" huusin sisarelleni tämän huoneeseen josta vain kuului vaitonainen joojoo. Istuuduin olohuoneen sohvalle ja katselin hämärtynyttä kaupunkia seinän kokoisen ikkunan lävitse. Kuinka onnekkaita ne ihmiset olivatkaan, jotka eivät olleet tämän sisäisen sodan keskellä.

Nimi: Soft

26.12.2016 03:03
Jonathan Beth

Nainen hymyili ja totesi parhaansa mukaan pitää sisarestaan kiinni. Hetkellisen katsekontaktimme jälkeen toinen oli selvästi lähdössä paikalta, mutta tulikin toisiin aatoksiin ja ojensi tupakan minulle luvaten katsoa jatkossa katsoa eteensä. Sitten hän haki siskonsa, ja lähti jälleen painelemaan pitkin katua. Käänsin katseeni toisen loittonevasta selästä tupakkaan ja hymähdin pikaisesti, jos sitä nyt vielä hymähdykseksi pystyi sanomaan. Siitä oli aikaa, kun joku oli antanut minulle jotain vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan. Kertaalleen vilkaisin vielä taakseni, vedin hupun päähäni ja sytytin kolmannen tupakkani lähinnä siksi, että mieleni oli mennyt sekaisin äskeisestä tapahtumasta. Kaiken tuon tehtyäni suuntasin askeleeni baarin sijasta kohti kotiani, jonne ei ollut kovinkaan pitkä matka, ehkä kilometri tai puoli. Ikävä veljeäni kohtaan oli kasvanut liian suureksi, enkä usko että tämä olisi halunnut minun muistelevan itseään täysin kännissä, niinkuin olin muutamaan otteeseen aikaisemmin tehnyt.

Nimi: Josette

26.12.2016 02:39
Katherine Haze

En voinut estellä hymyä, joka väkisin ilmestyi kasvoilleni kun mies kehotti minua pitämään kiinni sisarestani. Hymyni ei tällä kertaa ollut teennäinen vaan rehellinen, mutta pikainen.
"Mä yritän parhaani", vastasin pitäen katseeni miehen erikoisissa silmissä. Minun oli pakko myöntää, että vaikka mies olikin suunnattoman ärsyttävä, hän oli myös erittäin komea. Hänen lävistyksensä ja venytyksensä jopa tekivät minuun vaikutuksen, rakastinhan itsekkin kaikenlaisia koruja, lävistyksiä ja tatuointeja. Olin jo lähtemässä paikalta, kun huomasin miehen jäävän miettimään jotakin. Kaivoin takkini taskusta tupakan, jonka olin alunperin varannut eräälle 'ystävälleni', mutta mies näytti tarvitsevan sitä häntä enemmän. 'Ystäväni' varmaan tälläkin hetkellä makoili jossakin sietämättömässä läävässä täysin tiedottomana oikeasta maailmasta. Ja sen väkivaltaisuudesta.
"Ens kerralla katon paremmin eteeni", sanoin ja ojensin miehelle tupakan, ja hänen ottaessa sen(?) lähdin kädet takkini taskussa kävelemään Willowin luokse, joka nousi penkiltä ja vilkaisi miestä, muttei sanonut mitään vaan lähti perässäni kävelemään tietä pitkin kohti kotiamme.

©2017 ♥ Desire ♥ - suntuubi.com